Tiedät, kuinka eksyy hän, joka maahan tuijottaa
Eikä polku painuttuaan ala kortta kasvamaan
Uutta askel auraa, vaikkei tiedä missä on tie
Kiitos luoja taivaan, että harhaan minut viet
Tartu tuuli helmaan, nosta hänet siivilleen
Kuljeta kuin kukkaa kesän mailleen vaipuneen
Uskon että rakkaus läpi myrskyn pimeyden
Povellaan saa kantaa tämän syksyn entisen
Ja tänä yönä uudestaan synnymme humalaan
Väreiksi pimeään
Ei, emme tunne huomista
Se meitä turhaan odottaa
Ja peistään teroittaa
Kuinka sinut löysin, kuinka kohdattiin?
Kun tuntematon vastaan saapui nousin vankkuriin
